Okei, tälläinen aika normaali merkinnän tapainen ilmastonmuutoksesta ja muusta. Eli tuossa äsken äiti ystävällisesti kuulusteli minulta fysiikan ja kemian asioita huomista koetta varten. Kyselipä sitten kaikkea ihmeellistä kemikaaleista ja muista hepreaa minulle tarkoittavista asioista. Tuli kysymys liittyen hiilidioksidiin, ja sen perään kaikkea ilmastonmuutoksesta ja tälläisestä ihmeellisestä. Nyt en niitä ala tähän kopsimaan, vaan aloitan suoraan pohdintani.

Siis, kasvien yhteyttämisessä syntyy happea, mutta yhteyttämiseen tarvitaan hiilidioksidia. Hiilidioksidi sen sijaan syntyy, kun ihminen tai mikä tahansa muu eliö nyt ikinä hengittääkään ulospäin, ja hiilidioksidi on tunnetusti läheisissä väleissä kasvihuoneilmiön ja ilmastonmuutoksen kanssa. Ihminen hyvänä esimerkkinä tarvitsee kuitenkin elääkseen happea. Siispä kuuluukin kysymys, onki hiilidioksidi hyvä vai paha juttu? Ilman hiilidioksidia ei ole happea, ilman happea ei ihmisiä, eikä myöskään minua kirjoittamassa tätä. Itse päädyin, että tietyissä määrin hiilidioksidi on erinomainen juttu, mutta liika on aina liikaa. Ei siis makealla mahaa kipeäksi!

Sitten on avaruus, joka meidän 5A-luokallamme nyt on käsittelyssä fysiikassa ja kemiassa. On hämäävää kuvitella itsensä edes yhdeksi suomalaiseksi, onhan Suomikin melko iso maa, ja siinä on paljon asukkaita. Entä sitten edes koko Euroopan? Siinä vaiheessa alkaa viimeistään jo vähän mietityttää. Mutta että olisin koko maailmassa loppujen lopuksi vain yksi, pieni piste tuhansien ja miljoonien muiden joukossa? Entäpä koko avaruus ja universumi? Kaikki ne planeetat ja tähdet, joista Maa lukeutuu vieläpä pienimpiin? Se tuntuu ihmeelliseltä, ja melko pelottavaltakin. Onneksi kaikilla on kuitenkin se oma paikkansa.

Eipä tässä muuta. Kiitän jos joku jaksoi lukea loppuun, tämä tyttö lähtee nyt iltasuihkuun, ja katsoo sen jälkeen Housen. Huomenna ehkäpä jonkinlaista esittelyä vihdoin ja viimein, tai ainakin pientä hehkutusta tulevasta, josta en vielä paljastakaan mitään. :P

-Sheepy